Kun taasen kevät saa,
murtunut on valta lumen, jään,
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään.
Ne sammalmättäällään ihmetellen hiljaa kuuntele,
kun metsätuuli puissa humisee.
Se kertoo kuin lähteellä keijut karkeloi
ja kuinka kesäyössä noin sirkkain viulut soi.
Ja kuinka jälkeen sen
syksyn alle hiljaa nukkuu maa
ja kuinka valkovuokot katoaa.
- Usko Kemppi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti